Päivikki Partisen hoopers-treenit la 20.7.2024

Päivikki Partinen (https://www.ppstyle.fi) saapuu TamSKille kouluttamaan hoopersin ison kentän ratatreeniä sekä pienen kentän alkeis-/perustreeniä.

Pienen kentän alkeis-/perustreeni

Yksi alkeis-/perustreenin ryhmä klo 10-11. Ryhmässä on maksimissaan kolme osallistujaa.

Hinta 30 € / TamSKilainen koirakko, 40 € / muut koirakot

Ilmoittautuminen alkeis-/perustreeniin MyClubissa.

Ison kentän ratatreeni

Ison kentän ratatreeni klo 11.30-13.00 ja 13.00-14.30, ensimmäinen ryhmä rakentaa radan klo 11-11.30 ja toinen purkaa treenin jälkeen. Yhteen ryhmään otetaan maksimissaan kuusi osallistujaa.

Hinta 40€ / TamSKilainen koirakko, 50 € / muut koirakot

Ilmoittautuminen ratatreeniin MyClubissa.

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen koulutukseen aukeaa to 13.6.2024 klo 10.00
Ilmoittautuminen päättyy su 7.7.2024 klo 20.00

TamSKilaiset ovat etusijalla koulutukseen.

Huomioithan, että ilmoittautumiset koulutukseen ovat sitovia. Jos siis et pääsekään treeneihin, ilmoita hoopers-vastaavalle, joka tarkastaa jonotilanteen. Jos jonossa ei ole ketään, voit myydä treenipaikan.

Kouluttajaesittely | Päivikki Partinen

Oon saanut ensimmäisen oman koirani vuonna 1993, kun musta-hopea kääpiösnautseri Fido tuli meille. Ite olisin valinnut papillonin tai pomeranian, mutta äitini sanoi että jos meille joskus koira tulee, niin se on kääpiösnautseri. Sitten kun näin ilmoituksen kääpiösnautserin pennuista ja sain äitin mukaan katsomaan niitä, niin sehän oli menoa. Reilu vuosi Fidon tulon jälkeen meille tuli musta Zero ja elämäni koiraharrastajana alkoi. 1995 aloin kiertää koiranäyttelyitä kasvattajan mukana, esitin koiria näyttelyissä ja match show´ssa, opettelin käppänöiden näyttelyihin laittamisen sekä aloitin agilityn molempien jätkien kanssa. 1996 aloin kilpailemaan junior handlerissa voittaen kolmena vuonna piirinmestaruuden ja pääsin myös Suomen mestaruus kisoihin. Erikoistuin kääpiösnautsereiden lisäksi esittämään harvemmin junnuissa nähtyjä rotuja ja harjoittelin eri rotujen esittämistä jokaisesta roturyhmästä. 1997 aloitin agilityssä kilpailemisen ja viimeistään samana vuonna olen alkanut kouluttaa muita agilityn ja koirien esittämisen saloihin. En muista, että milloin tarkalleen, mutta viimeistään tuona vuonna. 

Paljon on näihin vuosiin mahtunut. Omien koirien lisäksi olen jonkun verran treenannut ja kisannut lainakoirien kanssa. Agility on pysynyt koko ajan vahvasti mukana, jonkin verran tuli harrastettua (ikuisuus sitten) tokoa ja hakua. Valioksi ja SM-tasolle asti olen agilityn ja junior handlerin lisäksi päässyt rallytokossa sekä koiratanssin freestylessä sekä Htm:ssä. Uusimpana lajikavalkadiin on tullut hoopers. 

Itselleni erityisen merkityksellisiä saavutuksia on ollut, kun Pepp valioitui agilitystä. Mun eka agivalio (hyppyvalioita ei vielä tuolloin ollut) ja viides valioitunut kääpiösnautseri ja muistaakseni toinen musta-hopeista. SM-karsintaradan 10. sija jäi myös mieleen upeana onnistumisena.

Pilkkeen kanssa saavutettiin paljon. Pilke oli viitenä vuonna peräkkäin Vuoden agilitykääpiösnautseri. Voitettiin Piirinmestaruus, päästiin SMmeihin viitenä vuonna ja paras sijoitus oli 16. (n. 280 osallistujasta) ja Jatin joukkueessa 6. Pilke taitaa olla edelleen kääpiösnautsereiden ainut nelosvalio ja ainut valkoinen, joka on ollut erikoisnäyttelyn BIS ja kaikkien rotujen näyttelyssä RYP2. 

Pupu on kaikenkokoisista villakoirista ainut vitosvalio, ensimmäinen koiratanssivalio molemmissa lajeissa ja ensimmäinen toy rallyvalio. Pupun kanssa olen saanut kokea myös SM-mitaleille pääsyn. Ensiksi 2022 agilityssä joukkuehopeaa Villakoirakerhon joukkueessa ja 2023 yksilö pronssia freestylessä. Meidät on valittu edustamaan Suomea 2021 koiratanssin PM-joukkueeseen freestylessä sekä htm:ssä (kisat peruttiin 2 päivää ennen Norjaan lähtöä) ja 2022 freestylessä. Tanskasta tuomisina oli PM-joukkuehopeaa sekä yksilöistä finaalipaikka ja 8. sija. Piu on tehnyt historiaa saavuttaessaan ensimmäisenä kääpiösnautserina koiratanssivalion arvon Htm:stä. 

Ja vaikka luettelin edellä minulle merkityksellisiä saavutuksia, niin kaikki koirani ovat olleet upeita ja rakkaita erilaisia yksilöitä, on ne saavuttaneet harrastusrintamalla mitään tai ei. Meidän elämä koostuu suurimmaksi osaksi arjesta ja sitä sitten rikastetaan niillä lajeilla, mitä kukin koira on tykännyt tai pystynyt harrastaa. Pääasia on, että molemmilla on kivaa. Ja jos ei ole, niin sit ei olla harrastettu.

PÄIVIKKI VALMENTAJANA

Kouluttajana oon tsemppaava, tarkka ja suorapuheinen. Omien rotujeni takia koirien motivoiminen on lähellä sydäntä, sillä kääpiösnautserit ei useinkaan ole niin helposti motivoitavia kuin moni muu rotu. Teenkin paljon töitä sen eteen, että koirat haluavat tehdä ja harrastaa mun kanssa. Fido oli tästä het alkuun esimerkillisen haastava ja kesti aikansa (lue: useampi vuosi) ennen kuin sen kanssa päästiin samalle aaltopituudelle. Onneksi Zero oli helpompi, sillä muuten ois voinut harrastaminen tyssätä het alkuun tietotaidon puuttumiseen. Opetan paljon asioita ehdollistamisen kautta, mutta en ole minkään tyylisuunnan suhteen ehdoton vaan yhdistelen erilaisia tapoja tilanteen ja tempun mukaan. 

Palkkaa kuluu paljon ja joskus koulutettaviltani kestää pari treenikertaa oppia ottamaan tarpeeksi palkkaa treeneihin mukaan, varsin kun opetellaan uusia asioita. Puhun paljon siitä, että koira määrittää palkan eli koitan haastaa sen suhteen, että koirille löytyisi just niille sopivat palkat ja palkkaustyylit. Joskus voi kestää pitkäänkin löytää just sopivat herkut tai lelut. Tai tavat leikkiä. Monille koirille pitää erikseen opettaa leikkimisen riemu. Ite oon mm. sheipannut Pilkkeelle aikoinaan pallon palkaksi ja lopulta pallo itsessään oli todella palkkaava eikä asiasta tietämättömät arvanneet lainkaan, miten ison työn takana se alunperin oli ollut.

Mä rakastan eri lajeissa koirarotujen moninaisuutta ja mulla onkin ollut ilo ja kunnia kouluttaa kaikista roturyhmistä. Mun erityistaito on nähdä koirakoiden potentiaali ja kannustan sitä kohti vaikkei ohjaaja näkisi sitä vielä lainkaan mahdolliseksi. Pyrin myös kouluttamaan aina sen päivän taitotason mukaisesti ja yksilöllisesti. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Se taso millä olen koirakon edellisen kerran nähnyt on aina seuraavalla kerralla eri. Vertaan kehittymisen koirakon tasolla enkä esim. muihin ryhmäläisiin verrattuna. Niin upeeta kuin onkin, että oma koulutettava pärjää arvokisoissa tai lähtee kilpailemaan, niin yhtä upeeta on se, kun koulutettava koira uskaltaa tulla puolentoista vuoden jälkeen ekaa kertaa mun luokse pyytämään rapsutuksia. Tai koira pystyy keskittymään ohjaajan kanssa tekemiseen vaikka muita koiria on samalla kentällä. Tai ohjaaja oppii tekemään valssin. Jokainen omalla tasollaan!

Scroll to Top